27.7-3.8.2013 GAULA NORJA

Hetken huilin jälkeen, matka jatkui kohti Norjaa. Pari päivää kotona ja taas kassit pakattuna matkaa varten, into piukkana ja valmiina taas heittämään (leipomaan) viikon verran saman porukan kanssa kun viime vuonna. Kalastuksen kerrottiin olevan haasteellista ja olosuhteet myös tukivat tätä viestiä. Virtaama joessa oli 20 kuutiota ja samaan aikaan aurinko paistoi taas kerran naaman punaiseksi välittömästi allekirjoittaneella.  Sen verran tarvitsee sanoa, että sitä kun tällaisen pitkän pätkän kalastaa niin sosiaalinen kommunikointi tapahtuu mieluusti tuttujen kavereiden kanssa, näin myös Gaulalla kalastaessa tapahtuu.  Kalastus toteutetaan 4 hengen ryhmissä ja alue mitä kalastetaan vaihtuu aina 6 tunnin jälkeen. Tämä on erittäin hyvä ja LAADUKAS tapa varmistaa se, että kesän aikana vastaan tulleita heittorinkejä ei tule lainkaan. Koko touhussa on seesteisyys ja rauha ja tätä kautta voin, todeta että ei edes haittaa vaikka sitä kalaa ei tulisikaan. Käy katsomassa Fishmasterin sivuilta ja tutustu aiheeseen, sieltä löytyy kaikki informaatio.

Mennään viime viikon tiistai iltaan pikaisesti takaisin, oltiin heitetty koko päivä ahkerasti sen suurempia tapahtumia. Illan hämärtyessä lähti meidän porukat jo kämpille ja ajattelin vielä hetkeksi jäädä heittämään. Vettä alkoi ripsumaan hieman ja taisin juuri miettiä, että teenkö jotain väärin kun tärpin tärppiä ole tullut.

Siima lähtee suoristumaan alavirtaan ja tuntuu raju nykäisy siimassa. Ennen kuin ehdin ajatusta antamaan siihen että siellä on kala, niin se pamahtaa jo ilmaan hurjalla loikalla. Sydän paukuttaa ja taas kerran tärpin tullessa, näen kaiken hetken valkoisena ja kuin hidastetusta elokuvasta.  Kelalta lähtee siimaa ja kala pysähtyy. Alan kelaamaan hurjasti siimaa sisään sillä kala tulee kohti ja saman tien taas mennään. Kala tulee kahteen kertaan ilmaan. Vielä kun on hämärää niin, en täysin pysty sanomaan minkä kokoinen se oikeastaan on. Hetken vääntämisen jälkeen saan sen taipumaan rannan suuntaan ja uitettua hyvään rantapoteroon. Vasta siinä vaiheessa tajuan, että siinä on hieno jalkakoon lohi jolle pituutta löytyy 74cm.

Nopeasti kamera laukusta ja pari kuvaa, minkä jälkeen koukku varovaisesti irti ja elvyttämään saalista.

Kala paukauttaa vedet naamalle ja jatkaa matkaansa yön pimeyteen. Kiitollisena  ja hymyssä suin lähden sateen yltyessä kävelemään kohti majapaikkaa ja täytyy myöntää, huikeassa fiiliksessäJ

Seuraavana aamuna virtaama joessa alkaa nousemaan ja keskiviikon päättyessä näyttää mittarit 270 kuutiota. Kalastus olosuhteet muuttuvat jatkuvasti ja se antaa tälle” helpolle” lajille vielä lisämausteita.

Onnistun vielä perjantaina saamaan 60cm kalan ylös ja tämä oli täinen hieno kirkas kala myös. Viikon aikana on useita kontakteja kaloihin ja se tuntuu kyllä hyvältä. Vielä kun on varoiteltu, että kalastus on haasteellista niin se varmaan lisää vielä tuota tunnetta. Itse en ole vielä koskaan kohdannut tilannetta, koska kalastus olisi helppoa… En usko, että haluan tuota päivää edes välttämättä nähdäkään.

Leave a Reply