Category Archives: Kalastusreissu

12.6-14.6.2013 BYSKE

Viimeiset fiilikset Byskeltä ja tätä kirjoittaessani vietän jo välipäivää, ennen huomenna alkavaa viikon pätkää Norjassa. Ilma muuttui viileämmäksi ja eilen vihdoin satoi melkein koko päivän. Lohen nousu oli katkolla jälleen ja mitään suurta ryntäystä ei ollut maanantain jälkeen näkynyt. Vuodet ja olosuhteet vaihtelevat ja vertaamalla saalistilastoja viime vuodelta ja tälle vuodelle, näyttää siltä että kausi ei tule olemaan yhtä menestyksellinen. Tämä hieman taitaa kuulostaa selittelyltä, mitä se ei kuitenkaan ole. Tiedän monta tekijämiestä (itseni poislukienJ,  jotka hieman olivat häkeltyneitä vallitsevista olosuhteista joella.

Sitä se lohenkalastus paljolti on, miettimistä, pohtimista, oletuksia ja teorioita. Omasta mielestäni kuitenkin jokainen kalastaja on oman mielipiteensä kanssa oikeassa. Kukaan ei tiedä todellista syytä koskaan ja harrastuksessa ei ole olemassa 10 käskyä. Toki niitä, jotka omaa itsetuntoaan nostavat väitteillä muita vastaan löytyy aina ja joskus yllättävistä paikoista ja tahoista. Itse taidan siihen syyllistyä myös silloin tällöin, josko kuitenkin paljolti kyse on oman uskon vahvistuksesta. Hieno joki Byske on ja tarjosi saadun kalan jälkeen vielä kaksi hyvää tärppiä , violetti mustaan putkiperhoon. Koitan saada hyvät yö unet sillä huomenna homma jatkuu Lakselva joella. Koskaan en ole aikaisemmin Lakselvalla kalastanut, jos kalajumalat ovat suotuisia on päässä ainakin yli 10 kg kala, mikäli sen joesta tavoittaa?  Minä en tästä tiedä, mutta niin minulle on väitetty!

Vielä kun yhden Ruotsalaisen kanssa eilen illalla juttelin jatko suunnitelmastani, hän huikkasi lähteissään että älä heitä siellä Lakselvalla alle 0.45mm perukkeella!

Kalastusta Byskellä

Kalastusta Byskellä

Lohen kalastusta Byskellä

Lohen kalastusta Byskellä

Kesän ensimmäinen merilohi / BYSKE 11.6.2013

Hyvin nukutun yön jälkeen on ajatukset paljon selkeämmät. Varmasti osasyynä on saatu kesän ensimmäinen Merilohi. Vaikka olen väittänyt olevani kalastaja, jolle saalis ei ole se tärkein.

Ei varmasti olekaan täysin, mutta kyllä se on hieno tunne saada kala ylös sitkeän yrittämisen jälkeen.

Mielessä varmasti painoi nuo päässeet kalat ja hurjat heittomäärät. Edellisessä viestissä kun kerroin mitä tämä saattaa olla pahimmillaan, niin nyt varmasti tämä on sitä ajatuksellisesti parhaimmillaan.

Raakaa ja sitkeää sekä pitkäkestoista puuhaa, missä se tilipäivä aina joskus tulee. Jokainen heitto on lähempänä kalaa vaikka siinä välillä meinaa usko loppua.

Kerrataan vielä nopeasti miten kaikki kävi:

Menin jokirantaan ja vastaan tuli ruotsalainen kaveri, joka sanoi että kalaa ei ollut tullut.

Istuin hetken laavulla ja lähdin siitä ilman mitään suurempia ajatuksia heittämään. Taisi olla toisella heitolla kun tuli ajatus, että nyt menee siima hyvin ja saman tien pamahti ja kala ilmaan.  Paikassa missä kalastin on alempana huikea kivirysä minne kala aina koittaa heti päästä. Muutaman kerran siimaa hypyn jälkeen ulos ja siihen pieni happitauko. Tämän jälkeen otin vavan syliin ja lähdin tulemaan joesta ylös ilman että kelaan siimaa sisään. Tasaisella vedolla kun koiraa taluttaisi sain pikkuhiljaa kalan tulemaan niin, että noista kivistä ei ollut sen suurempaa varaa.  Kun kala oli ulkona tuosta kivikasasta, lisäsin painetta niin että voitiin käydä se väsytys taistelu. Aika tiukalla taisin pitää siimaa koko ajan, koska nopeasti kala puutui ja näytti kylkeensä.

Rannalla ja ajatuksena OUJEE, nopeasti kuvat ja mitta ja ainoastaan kala siksi aikaa ylös että saatiin kuvat otettua. Tästä muuten kiitos tuntemattomalle ruotsalaiselle, joka avuliaasti tämän asian kanssa jeesasi.

Tuossa koko tapahtumaketju lyhykäisyydessään,  selkeästi muistissa ja ajatuksiin painettuna. On sitten siellä valmiina ajateltavaksi pitkänä talvena, mikä vielä on onneksi hyvin hyvin kaukana.

Perho oli muuten: noin 6 cm pitkä siipi, oranssi alla ja musta päällä. Runko puoliksi hopea ja etuosa musta, hopealla kierteellä. etuhäkilänä oli musta kana, kaksi kertaa kierrettynä.

1.6-8.6.2013 BYSKE / 1.Viikko

Tätä kirjoittaessani on kello paikallista aikaa 03.17 ja pitäisi olla heittämässä, mutta en ole…

Byske joki on Uumajasta hieman pohjoiseen ja Ruotsin varmasti yksi hienoimmista lohi ja meritaimen joista. En ala jokea sen suuremmin esittelemään, mutta on ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista päästä heittämään Byskeä.  Olen henkilökohtaisesti ollut Byskellä vieraillessani joka kerta hyvin onnekas, ja nytkin tämä retki ajoittui aikaan, jolloin kalaa joessa tuli olla ja paljon. Näin ainakin ajattelin, kun katselin joen tilastoja ja veden korkeutta ja sitä kaikkea mitä internet-maailmasta löytyy nykyään ja melkein reaaliajassa.

Kun saavuttiin paikalle oli yhtä kuuma kun Kreikassa viimeksi käydessäni, ihmiset ja koirat polskivat joessa missä normaalisti tähän aikaan kalastetaan ja vesi on korkeintaan 12 asteista.

Lämpömittari näytti +29 ja vesi kun oli mitattu oli lukema + 18. Mielessäni totesin, että oujee. Joka tapauksessa jälleen intoa ja tarmoa täynnä puskimme heti joelle kun vaan mahdollista. Olihan kyseessä lempijoki ja kesän ensimmäinen lohenkalastusviikko.

Päivästä toiseen oli hiljaista ja kuumaa, kaikki siimat ja perhorasiat oli heitetty jo läpi ja alkoi hieman ahdistamaan, kavereista en tiedä…eivät ainakaan ääneen sitä sanoneet. Voidaan selitellä vaikeilla olosuhteilla ja lämmöllä ja muulla, mutta totta on se että ei tällin tälliä yli kuuteen päivään meidän porukasta.

3 kaveria aika tiukkaan piiskaa jokea, koska päivittäinen kalastusaika oli noin 12 tuntia. Totta myös se, että kalan nouseminen jokeen oli katkennut. Tämä lämpöaalto laski veden pintaa ja myös piti sen niin lämpöisenä että lohi ei vaan alkanut kunnolla jokeen nousemaan. Tulee mieleen varmaan kysyä, että onko mitään järkeä koko touhussa?

Ei ole,  jos kalastaa lohta saalismäärän vuoksi. Sehän tässä niin hankalaa onkin, että on hyväksyttävä asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja täytyy olla luonnon armoilla. Muuten on varmaan aika nopeasti polttamassa varusteitaan nuotiolla, toki se kävi itsellä myös mielessä.

Mennään kuitenkin tuohon lauantai- iltaan 8.6.2013 takaisin ja siihen, että kavereilla lupa loppui kello 24.00. No, miten voikaan olla että kalaa alkoi näkymään kello 22.00 eteenpäin. En tiedä mitä tapahtui, ilmeisesti kalat kyllästyivät merellä odottamaan ja lähtivät nousemaan jokeen rynnäköllä. Vaikka tolppalaukauksia ei lasketa niin 3 karkuutusta 4 tunnin aikana antoi uutta virtaa koko touhuun. Se miksi en saanut yhtään ylös, on mysteeri jota koitan selvittää mielessäni tälläkin hetkellä. Kaverit sanoivat kun olivat paikalla ensimmäisen kahden kohdalla, että en tehnyt mitään väärin. Luonto vastaan Liimatainen, ketä voi syyttää. Ei muuta kun itseään ja se tuntuu kohtalaisen kovalta kovan työn jälkeen. Tilipäivä ei ole ollut vielä ja toivotaan että se vielä tulee. Luonto kun ei miehellä anna periksi ja tuskin luonto myöskään koskaan taipuu. Siitä ainakin merkkinä se, että vesi nousi hieman ja noista kaloista ei taas näkynyt jälkeäkään.

On tämä vaan hieno harrastus, toivotaan että tulee kalaa ja jos ei tule niin nautitaan kauniista luonnosta.

Kuulostaa korulauseelta, mutta kun ei ole vielä napsahtanut kalaa ylös, miten muuten jaksaa huomenna jatkaa tiukkaa yrittämistä?

10-12.5.2013 MERIKARVIANJOKI

Pakkasin kamat kasaan ja ajattelin lähteä heittämään Merikarvian joelle, missä on aina mahdollisuus myös meritaimeen tai jopa meriloheen. Harva joki tarjoaa Suomessa tätä mahdollisuutta varsinkin etelässä asuvan kannalta ajateltuna. Lisäksi Merikarvian joen luvat ovat suhteellisen hyvässä hinnassa ja kalaa istutetaan todella paljon koko kauden.

Vesi oli laskemassa koko ajan tai oikeastaan oli jo laskenut siitä total tulvahuipusta missä se jälleen myös tänä keväänä kävi. Heittämisen kannalta olosuhteet olivat aika optimaalisen hyvät ja kalaa tuntui myös olevan. Oikeastaan oli ajatuksena samalla testata näitä perhokoulussa sidottuja perhoja, että sitten olisi kuitenkin itsellä se viimeinen varmuus myös vielä asiasta. Käytin 5 luokan yhdenkädenvälineitä sekä kelluvaa siimaa, pääsääntöisesti kalastin kelluvalla siimalla ja 12 koukku koon Red Tag sekä Black Zulu uppoperhoilla. sain saaliiksi näiden kahden päivän aikana 4 kirjolohta ja muutaman karkuutuksen mitä ei taideta laskea, kuten ei myöskään jääkiekossa tolppalaukauksia.

Kaveri sai 5 kirjolohta ja huomasin sivusilmällä että oranssimusta putkiperho näytti siellä siiman päässä usein viihtyvän. Tai hieman tarkemmin sanottuna, näin kun kaveri irrotteli koukkuja kalansuusta ja tämä perho oli tuolloin ainakin 3 kalan kohdalla käytössä. Viikonloppu oli mukava ja kalastuspaine ei ollut valtava( tällä tarkoitan siis sitä, että äijiä ei paljon ollut) Varmaan tarvitsisi kirjoittaa sanakirja, että itsekin ymmärtää mistä kirjoittaa?

Niin tai näin, joki sopii erittäin hyvin perhokalastukseen ja ei tarvitse olla koskaan heittänyt ennen kun tuonne kohteeseen menet. Merikarvian keskustassa ainakin Eumerin väki opastaa ja kertoo mielellään miten ja missä kannattaa  milloinkin kalastaa, paikka löytyy helposti kun seuraa viittoja mitkä vievät heidän pihaansa. Hyvä paikka siis kaikin puolin!

DAL JOKI 28.4-2.5.2013

Kun oli tuo Mörrum Joki heitettynä, ajattelin vielä tietenkin mennä vapuksi Dal joen kautta.

Sieltä löytyi vielä mökki ja yksi välipäivä (käytin ajamalla 700km) toimi niin hyvin lepona että taas jo sormet syyhysivät joen rantaan, Tämä tunne kesti vaan hetken!

Sillä tuntui että kalastus alkoi taas alusta, koko keskittäytyminen oli kadonnut ja heittosiima oli lenkeillä, sekä solmussa koko ajan. Hieman väsytti ja v…..! ja ajattelin että onko koko hommassa mitään järkeä.. No tämä varmaan johtui myös siitä, että kalaa ei tullut heti ja väkeä oli joen rannassa kun markkinoilla.

Tiukensin tahtia ja silti pyyhin tyhjää heitosta toiseen, koko Dalilla olemisen ajan oli jatkuvasti päällä tuskaisesta suunnasta, (takavasemmalta) puhiseva voimakas tuuli.. Se haittasi heittoa enemmän kuin paljon… Samaan aikaa paikalla oli Italiasta tullut ryhmä , joita häiritsi samat asiat kun jutulle päästiin.

Itseä tämä hieman lohdutti, koska se mukava itsevarmuus ja hymy Mörrumilta oli kadonnut ja tipotiessään.

Heitin 52 kalastustuntia ja sain joesta 43cm sekä 30 cm Meritaimenet, 1 tärpin ja 1 karkuutuksen… Yrityksestä ei ollut kiinni, ei vaan osunut kohdalle tai sitten ei ollut tarpeeksi tiikerisilmää edellisen retken jälkeen… Muita kalastajia haastateltuani oli siellä ollut myös yhtä hiljaista, oliko vasta kalaa tulossa jokeen vai mikä oli? Itselle kuitenkin munat pataan tuntui pahalta ja oli varma että tämä oli kalajumalien kostoJ

Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin tyytyväinen noihin päiviin.. Ehkä jopa kiitollinen siitä, että pitkän talven jälkeen pystyy taas kalastamaan ja vaikka ei kalaa tule niin kokemusta ainakin. Kypärä päähän ja takaisin jäälle, Dalille palaan aivan varmasti ja uudelleen.. Se on hieno paikka kalastaa Meritaimenta!

MÖRRUM 11.4-25.4.2013

Seuraavana vuorossa oli Mörrum joki etelä Ruotsissa. Olin viime keväänä samassa paikassa ja jäi hieman hampaan koloon, joten päätin lähteä yrittämään uudestaan ajan kanssa ja uusilla eväillä.

Kevät oli aika pitkällä verrattuna Suomeen ja kun lueskeli Mörrumin saalisraportteja, niin alkoi taas pulssi nousta matkan lähestyessä.  Paikalle saavuttaessa oli aurinkoista ja virtaama joessa noi 18 kuutiota.. Tämä oli 7 kuutiota vähemmän kuin viime keväänä ja veden lämmöksi ilmoitettiin hieman yli 3 astetta.

Kalastus alkoi tutustuessa paikkoihin ja hieman kävellen ja katsellen, mitään tapahtumia ei ensimmäisenä päivänä ollut ja tämä laitettiin porukalla ainoastaan aloituspäivän piikkiinJ

Meitä oli tuossa matkassa mukana muuten alkupäivinä , Mikko Jutila (sama kaveri mikä Dalilta sai ensimmäiset kalansa) Mika Kale Kaukola ja Marko Ylitalo. Kumpikin lapsuudesta asti kavereita ja Marko on MY vaappujen valmistaja, joka pitkästä aikaa lähti heittämään perhoa rannalta.

Toinen päivä oli hieman sateinen ja utuinen, oman käsityksen mukaan parhaan mahdollisen oloinen Meritaimen päivä. Pitkä päivä heitettiin ilman tapahtumia ja vasta iltapäivällä joen alaosilta pamahti niin että meinasi vapa lentää käsistä. Hetken tempomisen jälkeen , ajattelin että on niin hyvin kiinni että pysyy ja sieltä se tuli rantaan ensimmäinen Mörrumin kala keväältä 67cm Meritaimen. Muita tapahtumia ei tuolle päivälle tullut, itse lopetin siihen kalastamisen… Olin niin fiiliksissä tuosta kalastaJ

Heitettiin kavereiden kanssa 4 päivää ja total saldoksi saatiin 5 meritaimenta ja yksi talvikko 65cm lohi, muutama tärppi ja pari karkuutusta mahtui mukaan mutta tämä pätkä oli enemmän kuin hyvä aloitus ja vielä suhteutettuna noiden päivien perhokalojen määrään.

Kun olin heittänyt äijät Maanantaina illalla kentälle niin jäin yksi siihen asti, että seuraavana sunnuntaina tulisi ruotsiin uusi porukka. Käyn tuon porukan kanssa Gaulalla Norjassa kalassa ja tämä olisi ensimmäinen tämän kevään reissu tuttujen ukkojen kanssa. Aloitin tiistaina yksin kalastamisen ja hieman harmitti etukäteen, että ei ollut juttukavereita ja seuraa jokirannassa… Tämä kai toisaalta tarkoitti sitä, että jouduin keskittymään täysin omaan tekemiseen ilman 30 min juttutaukoja ja ajatusten vaihtoa kavereiden kanssa.

Tiistaina alkoi kuitenkin sellainen tykitys, että voisin sitä liioittelematta verrata perhokalastajan paratiisiin.

Veden lämpötila nousi pikkuhiljaa, sekä  Meritaimenten otti parani jatkuvasti.  Ennen kun seuraavat kaverit oli joelle päässyt, olin viikon aikana saanut 12 meritaimenta, sekä 1 talvikko lohen. Jotenkin oli koko ajan hyvin luottavainen olo tekemiseen ja koska veden korkeus pysyi samana, niin löydetty systeemi näytti tappavan tehokkaalta.

Kaverit tulivat sunnuntaina ja se päivä meni paikkojen katsomiseen ja muutenkin jokeen tutustuen.

Tuli itselle myös aivan uutta virtaa, kun: Tomi , Harri, Antero, Jari ja Rami paikalle saapui.. Heitettiin hienossa kelissä 5 lupaa ja kalaa tuli kyllä edelleen.. Koko Porukka sai tuona aikana 22 kalaa, mistä taisi olla 4 lohta ja loput Meritaimenia. Rami sai vielä ensimmäiset kalansa kahden käden perhovavalla ja muutenkin annettiin tuolle ajalle arvosanaksi 9

…  Ensi vuonna uudestaan, EHDOTTOMASTI!

DAL JOKI ÄLKARLEBY 28.3-5.4.2013

Kevään ensimmäinen perhokalastus retki oli vihdoin totta. Pitkä odottamisen ja talven jälkeen oli jälleen olo kuin pikkupojalla, joka odottaa joulupukkia jo melkein juhannuksesta asti. Pitkän talven aikana sidotut perhot sekä huolellinen vapojen ja kelojen sekä muun välineistön huolto oli toiminut korvikkeena tälle vihdoin alkavalle kalastusmatkalle. Kun saavuimme Dal joelle torstaiaamuna, oli kaikkien mielestä joen vesi täydellisellä korkeudella ja ”pienestä viimasta” ei ollut muuta kun hyötyä…

Uljas joukko matkassa mukana, MP pesonen, Vili Haapaniemi (lempinimi 72cm) kerrottakoon tuosta tarina erikseen myöhemmin, Mikko Oulusta , Jutilan Mikko , Valtteri Haapaniemi sekä allekirjoittanut. Valmiina taisteluun sekä huikeisiin suorituksiin niin että hyvä kun ehdittiin kaupassa ruoka tarvikkeita hakemassa käydäJ  Ryhmä vaihtui pääsiäisen jälkeen niin että pelikentille tuli Porista ja Raumalta kavereita , Marko Rinne, Marko Välimaa ja Porin Matti

Päivän kalastus alkoi ja hetken kuluttua huomasimme, että vesi oli hiukan liian matalalla. Jatkuva pohjoisesta painava pieni tuuli nostatti -3 asteisen ilman niin viileäksi, että jos jotenkin sait oltua joessa heittämässä hetken niin viimeistään kun jäässä olevat vapalenkit piti sormin purkaa, oli tuolloin pakko poistua johonkin joesta hetkeksi tuulen suojaan lämmittelemään.  Tämä jäisten vaparenkaiden purkaminen tapahtui siis joka toisen heiton jälkeen. Se ei kuitenkaan porukkaa haitannut ja alla on tämän ensimmäisen retken päiväkirja luettavana:

Torstai 28.3.2013

Ei mitään sen suurempia tapahtumia melkein koko päivänä, Virtaama joessa oli noin 200 kuutiota. Kylmä päivä, Mikko Jutila sai ensimmäisen perhokalansa koskaan mustapunaisella putkiperholla.

(niin se ensimmäistä kertaa mukana ollut sai päivän ainoan kalansa, tapahtuu yleensä ja aina aika usein)

Perjantai 29.3.2013

Lähdettiin Vilin kanssa ensimmäisenä joelle , vaikka oli vielä pakkasta ja todella kylmä.

Sain ensimmäisen tärpin heti ja kolmannella laskulla Fla alueella oli kevään ensimmäinen 56cm Meritaimen pulpetissa. Mustapunaiseen putkiperhoon pyörähti tämä kala ja kylmästä vedestä johtuen oli otti todella kevyt.. sen jälkeen kalalla kyllä virtaa riitti , ei ollut kalastajalla kylmä tämän jälkeen. Ei muita mainittavia tapahtumia

Lauantai 30.3.2013

Koko reissun kylmin päivä , Vili sai 44cm ja 40cm, kirkkaat kalat.. Muilla ei ollut tapahtumia ainakaan mainittavaa päivän aikana.

Sunnuntai 31.3.2013

Tuli kääntyi ja oli pääsiäisen lämpimin päivä, Kalat tuntuivat tähän myös reagoivan hyvin positiivisesti.

MP pesonen sai 44cm nätin kalan , Mikko Karkuutti hetken vääntämisen jälkeen kalan ja niinpä niin , sama mies ja tällä kertaa mitallinen 46cm Meritaimen erehtyi Mikko Jutilan onkeen. Painotan tätä sen vuoksi että kaveri oli ensimmäistä kertaa kalastamassa meritaimenta ja aika hyvällä prosentilla paukutti kalaan ylös.

Päivän ehdoton perho oli Sillen putkiperho!

Maanantai 1.4.2013

Ilma hieman lämpöisempi ja virtaamat jälleen nousussa, Itsellä yksi tärppi ja karkuutus (todella kevyt otti)

yksi 40cm meritaimen ja tuntui hyvin tapahtumista päätellen kelpaavan Allys Shrimp tyylinen oranssi katkasidos.. En pysty perustelemaan miksi sillä kalastamaan aloin, mutta teki ihan hyvää vaihtaa putkiperhosta välillä koukkuperhoon ja tapahtumia oli kyllä huomattavasti enemmän heti koko päivänä.

Tiistai 2.4.2013

Virtaama joessa todella alhaalla , lämmin päivä ja jälleen itsellä yksi karkuutus ja yksi kunnon tärppi.. Eipä pysynyt edelleenkään mutta jotenkin oli edes paremman oloisia otteja , johtuneeko sitten tuosta veden lämpiämisestä , enpä tiedä???  Illalla kun aurinko alkoi laskemaan, Porin Matti Nasautti sitten todella kauniiin Meritaimenen 64cm aivan peilikirkas kala, joka oli varmaan juuri noussut jokeen.. Oli muuten Dal joen nettisivuilla maininta ja isolla kirjaimilla vielä FINJ toivottavasti ainakin Ruotsalaiset tämän pienen kirjainyhdistelmän rekisteröivät…

Keskiviikko 3.4.2013

Koko Reissun lämpimin päivä ehdottomasti.. Virtaamat olivat edelleen hyvin alhaiset mutta lämmintä ja ei juuri tuullut lainkaan. Itsellä 2 karkuutusta sekä useita tapahtumia päivän aikana , yksi 45cm meritaimen ja perhona toimi punamusta putkiperho.

Torstai 4.4.2013

Virtaama heitteli hyvin rajusti koko päivän ja Välimaa sai 46 tai 47cm Meritaimenen Knistan perhoalueelta. Itsellä yksi 42cm Meritaimen Black Sheep putkiperholla, kokeilin miten talven aikana sidottu lohiputkiperhoui ja hyvin näytti uivan ainakin yhden kalan mielestä..

Perjantai 5.4.2013

Ilma oli selvästi lämminnyt ensimmäisestä päivästä ja koko päivän oli hyviä tapahtumia , yksi 43cm meritaimen sekä 62cm meritaimen olivat ainakin mielestäni merkki siitä että kevät oli edennyt ja tästä eteenpäin aika vaan parantaa ottia sekä kalojen aktiivisuutta.

KOTIIN!!!

Ensimmäinen  perhokalastusmatka oli takana ja tuli kotiin lähdön aika. Hieman oli väsynyt mutta jotenkin tuntui että ei tästä harrastuksesta koskaan saa tarpeekseen.  Päivät kulkivat kuin siivillä ja oli mukava olla taas reisussa hyvien kavereiden kanssa. Dal Joelle on pakko palata heti kun mahdollista, siellä on hyvät puitteet niin Perhokalastukselle kuin Virvelikalastukselle.. Mukavaa väkeä jokirannassa vaikka suurin osa on Ruotsalaisia, jotenkin vaan hyvä henki joella ja silloin sitä taitaa oikeasti nauttia kaikesta mitä siellä tapahtuu. Seuraava kohde on Mörrum ja palataan asiaan kun tuo retki on leivottu läpi! t.tommi liimatainen